Tätä kirjoitettaessa ollaan jo vietetty pari päivää Batamissa. Siirtyminen Bintanin saarelta kantosiipialuksella Batamiin tapahtui yllättävän kivuttomasti. Bintanin hotellimme järjesti meille bussikyydin satamaan, jossa meitä oli vastassa opas, joka johdatti meidät oikealle laiturille, osti liput ja ohjasi oikeaan alukseen. 10 pistettä Bintan Agro Beachille järjestelyistä, joita emme olleet tilanneet emmekä myöskään mitään niistä joutuneet maksamaan. Itse ostimme vielä ennen katamaraaniin nousua pakollisen kaiken kattavan vakuutuksen merimatkaamme varten 2000 rupian (1,60 eur) hintaan. Jos olisimme Javan mereen matkalla vajonneet, olisi tämä vakuutus ihan varmasti turvannut omaisillimme taloudellisesti turvatun loppuelämän. Merimatka meni kuitenkin onnellisesti. Olimme varmasti ensimmäiset suomalaiset kyseisessä aluksessa ja tuskin niin hirveän usein edes valkoihoisia on tässä aluksessa matkustanut. Edes olutta ei ollut merimatkan ratoksi saatavilla, mikä järkytti syvästi joitakin porukkamme jäseniä. Ajatelkaa lähes tunnin ”risteily” ilman olutta! Mutta yllättävän hyvin pojat kestivät.

Jännittyneinä matkasimme Batamin satamasta kohti hienoksi kehumaani BCC Hotellia (http://www.thebcchotel.com).  Pelkäsin, että joudumme pettymään, mutta onneksi olin väärässä. Hotelli on ihan kiva saunoineen ja uima-altaineen. Meillä on käytössämme 138 neliön huoneisto johon kuuluu 3 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, pari kylpyhuonetta ja yksi wc ilman suihkua. Fasiliteetit ovat siis kunnossa.  Hotelli on kohtalaisen keskeisellä paikalla, siis sykkeessä, kuten meillä on tullut tavaksi sanoa. Tämä syke vei ensimmäisenä iltana minut, Mixun ja Matsin mennessään muiden jäädessä hotellille ”mamoilemaan”, yllätykseksemme edes veljestäni Kaukosta ei ollut lähtijäksi. Meillä menikin sitten kaupungilla pikkutunneille asti kun minäkin tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni Jim Beamin. Mixu ja Mats näyttivät paikallisille biljarditaitojaan vakuuttamatta ketään. Miulla olikin sitten eilisaamuna ihan pikkuruista afterdagenia, jonka korjaamiseen keksin oivallisen keinon: thai-hieronta.

Monen suomalaisen korvissa thai-hieronta kuulostaa joltain likaiselta syntiseltä ja mieleen tulevat lehtien mini-ilmoitukset, joissa ”uusi tyttö” tarjoaa nautinnollista hierontaa. Oikeasti kunnon thai-hieronta on todella nautinnollista, mutta siihen ei liity mitään syntistä. Sain Mixun houkuteltua mukaani ja hyppäsimme taksiin kertoen tarpeemme. Taksikuski vei meidät ensiksi todella hienoon hierontasalonkiin, jonka katsoimme liian prameaksi meille. Seuraavaksi suhari kuskasi meidät sellaiseen toisenlaiseen hierontapaikkaan, jossa oli puolenpäivän aikoihin 30-40 nuorta tyttöä odottelemassa ”hierottavia”. Tämäkään ei luonnollisesti ollut se paikka mihin halusimme. Kolmantena löytyikin sitten se meille sopiva thai-hierontapaikka. Siellä valitsimme esitteestä kahden tunnin thai-hieronnat hintaa 160 000 rupiaa eli  n. 13 euroa. Vastaanoton naiset katselivat meitä hiukkasen epävarmoina. Kysyin onko meillä joku ongelma ja he vastasivat meidän olevan liian isoja heidän pienille hierojilleen. Tässä varmistui, että kyseessä oli todellakin vain hierontapaikka, jos kyseessä olisi ollut jotain syntisempää, ei minua varmasti liian isoksi olisi epäilty.  Lopulta meidät kuitenkin hyväksyttiin asiakkaiksi ja nousimme toisessa kerroksessa olevaan hierontasaliin, jossa oli toistakymmentä hierontapistettä verhoilla eroteltuina. Mixu ja  minä pääsimme vierekkäisille verhoilla erotetuille patjoille, jonne meille tuotiin hierontahousut. Joskus Thaimaassa ollessani repeytyivät salongin suurimmat housut niitä pukiessani, mutta nyt yllättäen löytyi minullekin riittävän isot pökät. Siinä patjalla pötkötellessäni odotellessani hieronnan alkua, kävi varmaan koko salongin henkilökunta ihastelemassa verhon raosta suomalaisen miehen ruumin kokoa ja kauneutta, samat ihastuneet huudahdukset kuuluivat heidän ihastellessaan naapuripatjalla köllöttelevää Mixua. Nämä paikalliset kun ovat tuollaisia 140-160 -senttisiä ja painavat jotain 40-50 kiloa, niin olemmehan me erikoisen näköisiä otuksia täällä, jos ja kun olemme sitä Suomessakin.

Lopulta hierojakseni tuli nuorehko pieni nainen ja ajattelin, että tuleekohan tästä mitään. Homma alkoi perinteisesti jalkojen pesulla, joka miulle on aina pirun hankalaa, koska kutian niin kovasti.  Tällä kertaa siitä selvittiin ilman että olisin potkaissut hierojaa tai kaatanut pesuvadin.  Yllätykseni oli suuri, kun hierojatar aloitti työnsä. Hänellä oli kokoonsa nähden valtavat voimat, joilla hän osaavasti kehoaan hyväksikäyttäen väänteli ja käänteli minua kuin pikkupoikaa. Englantia hierojani tuntui osaavan seuraavat työlleen ominaiset sanat: mister, stronger?, good?, pain?, thankjuu, gingertea. Mitään kovin syvällisiä keskusteluja ei siis hierontasession aikana käyty. Verhon takana kuulin käytävän seuraavan keskustelun: ”Pain?” ”No…. little… ai saatana ku koskee, tällä on valtavat näppivoimat.” Meille oli siis varattu 2 tunnin hieronta, mutta ehkä suuret lihasmassat vaativat enemmän aikaa, koska hierontamme kestivät 2 tuntia 20 minuuttia. Hieronnan päätteeksi nautimme inkivääriteet ja olimme sen verran tyytyväisiä palveluun, että annoimme jopa 3000 rupiaa tippiä per ukko.  Hieronnan jälkeen oli olo todella hyvä ja aamulla orastanut krapula tipotiessään. Suosittelen oikeissa thai-hieronnoissa käyntiä kaikille.

Ilta menikin sitten taas perinteitä kunnioittaen; saunominen, kaljan juontia, härskejä puheita ja kortin peluuta. Mie kun en oikein oluen juonnista välitä niin keskityin enemmän kortin peluuseen ja olin taas voittamaton.  Olishan se kiva saada joskus vähän vastustakin.

Tänään olimme päivän Turi Beach Resortin (http://www.turibeach.com) rannalla. Luonnollisesti kuudestaan. Nikolai on täällä Batamissa rajannut liikkuma-alueensa 150 metrin säteelle hotellista. Singaporessa ei tuntunut valtion rajat riittävän, mutta täällä ollaan hotellilla. Periaatteen mies ja oman tiensä kulkija. Nikolai oli myös päättänyt, ettei käsidesiä kannata käyttää, koska se kirvelee. Nyt Nikolailla taitaa kirvellä jossain muualla, kun muutama outo bakteeri jyllää ruuansulatuselimistössä. Meillä käsidesin käyttäjillä ei tätä ongelmaa ole ollut. Myöskään Indonesian rupioita tämä periaatteen mies ei suostunut vaihtamaan, koska täällä kuulemma pärjää Singaporen dollareilla. Tästä päätöksesta Nikolai myöhemmin joutui luopumaan ja alistuman valuutanvaihtoon. Onhan se hyvä että on periaatteita, mutta onko joka asiassa oltava valtavirran kanssa eri linjoilla?

Ennen reissuamme saimme kuulla esimieheltämme, Egyptin kunniakonsuli Gimme Gammalta (taiteilijanimi tämäkin) miten Egyptissä olisi ollut paljon paremmat sääolosuhteet reissumme aikana kuin täällä. Meille alempitasoisille virkamiehille riittää kyllä nämäkin kelit. Pitkät housut on joka miehellä pysyneet lennon jälkeen käyttämättöminä ja liiallisen auringonoton aiheuttamaa pientä ihon kuoriutumista tapahtuu kaikilla paitsi d-vitamiinin ennakkotankkaaja Ribolla. Vaikka kuinka yritti alussa lyödä 30-suojakertoimen rasvaa ihoon niin pientä palovammaa tuli. Jarnalle tiedoksi, että myös miun otsatukan alta lähtee nyt ihoa. Olet varmaan tyytyväinen. Gammalla oli tietysti Egyptissä kuninkaalliset oltavat, mutta hyvin meitäkin on täällä kohdeltu. Ainakin tähän asti.

Nyt täytyy taas lähteä sykkeeseen, joten terveisiä kaikille ja jaksamista teille, sillä olemme tulossa vielä takaisin koto-Suomeen.