Vihdoin olemme päässeet itse asiaan eli lomailuun. Lento Helsingistä tänne päiväntasaajalle meni yllättävän kivuttomasti, useimmat meistä seitsemästä nukkuivat ison osan matkasta. Ihan kaikki eivät oikein malttaneet nukkua, olihan kyseessä reittilento, johon sisältyy ilmainen tarjoilu. Tätä etuoikeutta hyödynnettiin siinä määrin, että aamuyön tunteina ollessamme jossain Venäjän yläpuolella koneesta loppui punaviini ja vähän myöhemmin olutkin. Luultavasti Intiasta saimme täydennystä koneeseen ilman välilaskua, koska meidän muiden heräillessä meille kyllä tarjoiltiin näitä hyödykkeitä toisin kuin sille yölliselle kyselijälle. Ei kerrota nimiä eikä numeroita.

Singaporeen saapuessamme löi tämä kuumuus ja kosteus aika rajusti vasten kasvoja. Changin hienolle lentokentälle emme jääneet kauaksi aikaa haahuilemaan vaan tulimme taksilla hotellille, pikaiset pesut ja pisut, ja sitten baanalle. Oltiinhan me univelasta ja matkasta aika väsyneitä, mutta hyvin jaksettiin hillua kaupungilla jonnekin kolmeen neljään asti. Veljeni Kauko totesi jossain vaiheessa iltaa: "Kyllä tää Shanghai on hieno kaupunki.", ja siitä tuli oitis porukkamme motto. Saattaahan niitä mottoja vielä tulla muitakin tämän reissun aikana.

Tänään maanantaina olemme kierrelleet Hop On, Hop Of -busseilla ympäri tätä kylää ja ihmeteltävää on riittänyt. Kamerat on olleet kovassa käytössä ja muistikortit täyttyvät kovaa vauhtia. Harry kuvaa Ferrareita ja Lamborghineja, mie ja Kauko Civicejä, muut pojat maisemia ja kukaan ei tiedä mitä Nikolai kuvaa, vähiten hän itse.

Käytiin sitten maailman suurimmassa maailmanpyörässä, Singapore Flyerissä. Olihan siellä 162 metrin korkeudessa ihan hyvät näkymät. Eikä edes Mats paljoa pelännyt, ihan vähän meni kuulemma pissiä housuun.

Tämän Flyerissä käynnin yhteydessä oli reissun tähän asti jännin paikka. Mixu pääsi Tiikerin metsästykseen. Kävi nimittäin niin, että tuonne maailmanpyörään ei saa viedä mitään omia eväitä ja Mixulta oli unohtunut reppuun 8 tölkkiä Tiger-olutta. Pikkumainen läpivalaisutäti huomasi tölkit ja takavarikoi ne. Mutta Mixu reippaana poikana metsästi Tiikerit takaisin reppuunsa maailmanpyöräkäynnin jälkeen.

Vielä sellainen tapaus, että juuri kun Ribo ehti kehua, ettei täällä ole näkynyt naapurimaamme turistjea, oli hetken kuluttua 5 maatuskaa meuhkaamassa hotellimme respassa. Että kyllä heitä riittää tännekin.

Nyt me pojat hetki huilataan ja sitten mennään sinne minne nenä näyttää.